Tip:
Highlight text to annotate it
X
Kas, terve. Anteeksi. Sota! Mehän rakastamme sitä?
Räjäyttely, kärsivien ja kuolleiden ihmisten katsominen - Se on jännittävää!
Väkivalta, dominointi, rankaiseminen ja muut ominaisuudet tässä kilpailuhenkisessä
sotaisessa huumassa hallitsevat selvästi mediaamme.
Elokuvat, TV ja muut viestinnät jatkuvasti
ylistävät ja vahvistavat tätä konfliktin elettä.
On todettu, että keskiverto länsimaalainen lapsi
on 14 vuoden ikäiseksi tultuaan
nähnyt yli 8000 esitettyä murhaa.
Kaikki tällainen saa ehkä pohtimaan
matkiiko taide elämää, vai elämä taidetta?
Eikö myös ole mielenkiintoista, että useimmat amerikkalaiset nukkuvat yönsä melko hyvin
samalla kun heidän sotavoimansa rutiininomaisesti miehittävät,
teurastavat ja varastavat muissa valtioissa mielin määrin,
kuten kaikki imperiumit ovat tehneet läpi historian.
Tällä kertaa maailmanlaajuinen siviiliuhrien määrä ylittää miljoonan rajan
jo pelkästään viime vuosikymmenellä, joista monet ovat naisia ja lapsia.
Kuitenkin samaan aikaan Amerikan kulttuuri vapisee kauhusta
kun joku tyyppi astelee yhteen heidän kouluistaan
ja ampuu parikymmentä lasta.
Kysyn sinulta: kuinka mittaamme eri ihmisryhmien tärkeyden
kun kyse on elämästä ja kuolemasta?
Mikä tekee meistä niin erityisiä?
Historia on täynnä muukalaisvastaista, rasistista, uskonnollista
ja kansallismielistä itserakkautta, jotka ovat palvelleet sopivana perusteluna
ulkopuolisten epäinhimillistämiselle ja alistamiselle sekä lailliselle vallan hyväksikäytölle,
samalla kun huomaamaton mutta syvällinen tieteellinen totuus on noussut esiin:
Tänä päivänä jokainen henkilö voi jäljittää sukuperänsä
yhteen yhteiseen esivanhempaan joka eli noin 200,000 vuotta sitten,
jota kutsutaan nimellä 'Mitokondrio-Eevaksi'.
Tämä todellakin todistaa meidän kaikkien olevan yhtä perhettä.
Samoin maapallo, jonka perheenä jaamme, ei tunne jakaantumista.
Se on yhtenäinen, yhteisvaikutuksellinen järjestelmä joka suhteessa, täysin saumaton.
Sillä ei ole käsitystä valtioista, poliitikoista tai rasisteista.
Se ei todellakaan ymmärrä mitään vastaavia ihmisen käsitteitä.
Jakoa ei yksinkertaisesti ole olemassa
luonnon järjestyksessä, jonka armoilla me kaikki olemme.
Mark Twain kirjoitti:
"Ihminen on ainoa isänmaallinen olento. Hän eristää itsensä valtioonsa,
oman lippunsa alle ja irvistää muille valtioille,
sekä pitää suuren määrän samalla tavalla pukeutuvia palkkamurhaajia käden ulottuvilla
korkealla hinnalla ainoastaan napatakseen palan muiden ihmisten valtioista,
ja pitääkseen heidät erossa omastaan.
Ja sotaretkien välissä hän pesee kätensä verestä
ja työskentelee 'maailmanlaajuisen rauhan puolesta' - ainoastaan puhumalla."
Samalla kun me kaikki tykkäämme antaa kauniita lupauksia rauhan ja yhteistyön puolesta,
korostaen sellaisia hahmoja, kuten Gandhi ja Martin Luther King Jr.,
jokin pinnan alla selvästikin pidättelee meitä.
Me todellakin tiedämme,
että jos yhdistäisimme kaikkien valtioiden sotabudjetit
(kymmeniä biljoonia euroja ainoastaan viimeisen 25 vuoden aikana)
ja käyttäisimme tuon pääoman luodaksemme
edistyneen, älykkään ja tehokkaan järjestelmän maapallon ja ihmisten hyväksi,
elämästämme eivät poistuisi pelkästään köyhyys ja suurimmat puutteet,
vaan kykymme luoda, rakentaa ja parantaa,
ryöstelyn ja tuhoamisen sijaan,
voisi singota ihmiskunnan ennennäkemättömälle
hyvinvoinnin aikakaudelle.
Kuvittele: Jos poistaisimme Pentagonin ja Iso-Britannian Northwoodin
maailman kaikkien muiden sotakeskuksien lisäksi
ja potkisimme kaikki sotahullut ulos....
Okei, anteeksi. En tarkoittanut olla tyly.
Kai meidän täytyy tehdä jotakin heille.
Ehkä voimme viedä heidät kaikki Grand Canyoniin
ja antaa heidän hakata ilmat pellolle toisistaan
ja toivottavasti he luopuisivat järjestelmästään ja jatkaisivat matkaansa.
En tiedä, selvitetään se myöhemmin.
Mutta me älykkäänä ja aikuistuneena ihmisperheenä,
joka on kiinnostunut parantamaan kaikkien elämää,
käyttäisimme sitä uskomatonta teknologiaa auttaaksemme aitoa kehitystä.
Kuvittele Manhattan-projektia, johon osallistuisi noin 130.000 ihmistä,
- enimmäkseen tiedemiehiä ja teknikkoja - joka ei olisikaan omistautunut
rakentamaan ennennäkemättömän tuhoisaa pommia,
vaan sen sijaan hyödyntämään sitä yhteistyön voimaa ratkaistakseen oikeita maailmanlaajuisia ongelmia.
Ehkä juuri niitä ongelmia,
jotka alunperin aiheuttavat kiinnostusta sotimiseen.
Tänä päivänä, yli-ihannoitu ja romantisoitu pakkomielle kilpailuun,
etuasemaan sekä konfliktiin näkyy elämässämme melkein joka asiassa.
Emme pelkästään julista sotia käytännössä kaikkea sellaista vastaan, mikä ärsyttää meitä:
'Huumeiden vastainen sota', 'köyhyyden vastainen sota', 'rikollisuuden vastainen sota',
'sota terrorismia vastaan', 'sota syöpää vastaan', mitä tahansa,
vaan me elämme myös lähes jatkuvien kansojen välisten sotien lisäksi,
ikuisessa 'luokkasodassa',
jossa päivittäin taistelemme toisiamme vastaan
tarpeettoman taloudellisen selviytymisen, sekä kuvitellun arvoaseman tähden.
Jokin asia pitää meidät
tällä monitasoisella sotimisen tiellä.
Jokin meidän psykologiassamme ja sosiologiassamme jatkuvasti yllyttää meitä
hyväksymään nämä kuviot ja kuten tämänkertainen jakso väittääkin,
että se jokin piilee meidän
yhteiskunta-taloudellisen tilamme ytimessä.
Se perusta on luonut tämän paisuvan ja tuhoisan neuroosin -
Neuroosi, joka on selvästi merkki Rappeutuvasta Kulttuurista.
Zeitgeist-trilogian tekijältä
huonoin tosi-tv ohjelma kautta aikain
se oikea
GMP Films esittää
Kulttuuri Rappiotilassa
Oppaanasi Peter Joseph
Tuoreimmat uutiset
Presidentti on juuri päättänyt hätäistunnon Valkoisessa talossa,
jossa hän ilmoitti, että hänen hallintonsa turvallisuusnäkökulma
siirtyy pois globaalista sodasta terrorismia vastaan
ja sen sijaan keskittää kaikki saatavilla olevat resurssit johonkin, jota hallinto
pitää vielä suurempana uhkana Yhdysvalloille ja kansainväliselle turvallisuudelle
kuin mitään aiemmin havaittua: itse Luontoa.
Kyllä, juuri julistettu sota Luontoa vastaan
imee rahoitusta Kotimaan turvallisuus -laitokselta
ja korvaa sen uudella laitoksella nimeltään...
Luenkohan tämän nyt oikein:
"Vitut Maapallosta ja Tieteestä Jolla Se Syntyi."
Juuri näin, Summer, hallitus on jo nimittänyt vastuuhenkilön
tälle uudelle laitokselle, suuryritys Monsanton toimitusjohtajan, itse Saatanan.
Kun nimitys kyseenalaistettiin nimitetyn mahdollisen eturistiriidan vuoksi,
Obaman hallinto vastasi:
"Monsanton maine tämän suvaitsemattoman, kiusaavan voiman
haastajana, joka tunnetaan terroristinimellä "Luonnontiede",
antaa hyvät mahdollisuudet voitollemme.
Koemme että jos joku pystyy kaatamaan nämä kapinalliset lait,
jotka rajoittavat Jumalan takaamat vapautemme, se on ammattikokemus,
jonka omaa todellinen valtiaamme ja mestarimme: Pimeyden Ruhtinas.
Saimme juuri tiedon, että lehdistötilaisuus on meneillään,
jossa Pentagonin puhemies vastaa kysymyksiin.
Siirrymme nyt seuraamaan suoraa lähetystä Valkoisesta talosta.
Kuten presidentti sanoi aiemmin, suurin este USA:n tavoitteille
on ollut jatkuva hyökkäävä sekaantuminen tämän roistoverkoston toimesta.
Luonto on pakottanut tahtoaan meidän vapauttamme vastaan tarpeeksi kauan.
Meidän taloutemme, arvomaailmamme ja elämäntapamme eivät ole neuvoteltavissa.
Joko Luonto myöntyy etunäkökohtiimme ja lopettaa terrorisoinnin,
jota se tekee vihaamalla vapauttamme,
tai meidän on pakko tuhota se.
Seuraava kysymys.
Hei, Joe L.A. Times:sta:
Eikö teistä ole huono idea taistella voimaa vastaan,
jota historiallisesti ei ole koskaan nujerrettu
tai edes heikennetty ihmisen toimilla?
Luontohan on myös antanut joukon vaatimuksia, jotka täytettyämme
voisi lopettaa sen monet vastahyökkäykset.
Onko hallitus harkinnut yksinkertaisesti täyttää näitä vaatimuksia?
Joe, emme neuvottele terroristien kanssa. Olen kyllä nähnyt Luonnon vaatimukset -
Täynnä järjetöntä kommunistipropagandaa, kuten 'tasapaino' ja 'kestävyys'.
Se jopa vaatii että lopettaisimme ikuiseen talouskasvuun perustuvan kulutustalouden,
jonka tilalle tulisi jotain, jossa olisimme orjia jollekin painostavalle
'luonnollisen uudistumisen' kunnioittamiselle.
En kuluttanut 35:ttä vuotta puolustaen tätä maata,
jotta vain joku metafyysinen tieteen puoltama terroristiryhmä
lopulta tuhoaisi sen, mikä teki tästä maasta loistavan.
Ei enää kysymyksiä.
Kun mietimme sotaa, ajattelemme yleensä aseita heiluttavia sotilaita,
tankkeja, liekinheittimiä, hienoja mitaleita ja muuta teatteria.
Kun poistumme teatterista,
kaivellen syvempiä ympäröivän maailmamme tutkimuksia
huomaamme, että sota on vain mielentila,
reaktio, jota ajaa jonkinlainen kilpailuasetelma.
Jos meidän pitäisi luokitella erilaisia isomman mittakaavan kilpailuja,
saattaisimme päätyä kahteen isoon kategoriaan:
valloitus- ja luokkasotaan.
Valloitussota, toiselta nimeltään kansallissota,
tapahtuu kun hyökkäävä puoli päättää ottaa haltuunsa toisen maan
jonkinlaisen koetun uhkan oikeuttamana.
Ennen vanhaan tämä uhka esiintyi useimmiten täysin ideologisena,
jossa uskonnolliset ryhmittymät taistelivat varmistaakseen hyvän suhteensa jumalaan,
kun taas nykyisessä hieman sivistyneemmän tieteen maailmassa
uhka koskettaa meitä useimmin epäsuorasti.
Kuten että 'roistovaltio' saa ydinaseen
räjäyttääkseen isoäitisi bingoturnauksen,
tai ehkä hullu valtion rahoittama kaappaja törmää lentokoneella
suosimaasi kebabpaikkaan.
Siitä huolimatta lähes jokaisen historian tapahtuman kohdalla sodan oikeutus
julkisessa pyörityksessä on aina ollut kaukana todellisuudesta.
Aina on olemassa todellinen uhka,
mutta sillä on vähän tekemistä väestön enemmistön kanssa.
Sen sijaan tämä uhka haittaa vain yhteiskunnan hierarkian
korkeimpaa johtoporrasta, elitististä ylemmän luokan itsensä säilyttämistä,
perustuen laajan vallan ja hallinnan vähenemiseen.
Milloin viimeksi kansalaiset oikeasti huusivat sodan perään?
Sitä ei tapahdu. Vain poliitikot lähtevät mukaan.
Koska vallitseva järjestelmä olisi paineen alla selittäessään kansalaisille,
että he aikovat valloittaa jonkin maan sen luonnonresurssien vuoksi
ylläpitääkseen valuutan ylivaltaa, vapauttaakseen maailmanlaajuiset suuryhtiöt,
yhdistettynä muihin taloudellisiin aiheisiin
varmistaakseen ylimmän 1 %:n intressit.
Sen sijaan käytetään erilaisia pinnallisia ja psykologisia temppuja.
Nykyään yleisimpänä on moraalinen ristiretki;
Emme saa hyväksyä tämän hallituksen tapaa käyttää armeijaa maan omia kansalaisia vastaan.
Yhdistettynä joihinkin perusteellisiin - vaikkakin järjettömiin - pelkoihin hyökkäyksestä.
Iranin ydin- ja ballististen ohjusten toiminta luo aidon uhkakuvan,
ei vain USA:lle, vaan myös Iranin naapurivaltioille sekä liittolaisillemme.
Kuuluisa sosiologi Thorstein Veblen kirjoitti vuonna 1917:
"Minkä tahansa sodantapaisen hankkeen, johon halutaan ryhtyä,
täytyy saada yhteisön moraalinen hyväksyntä.
Siitä siis tulee sotaisan valtiomiehen ensisijainen huolenaihe,
saada tämä moraalinen voima myötäiseksi omalle hankkeelleen.
Suuri osa valloitussotaa on psykologinen sota
kotimaan kansalaisia vastaan.
USA:n hallitus kuluttaa miljardeja dollareita vuosittain
pelkästään PR-toimintaan ja värväykseen
luoden tällaisia kylttejä:
"Maamme puolesta meille kaikille."
Olenko se vain minä, mutta kuulostaako tuo Orwellimaiselta uuskieleltä?
Jos se on 'maamme puolesta', se ei selvästikään ole 'meille kaikille', ihmislajin ollessa
lähimpänä kaikkia tarkoittavaa ilmaisuamme. Jos se tarkoittaa kaikkia yhden valtion kansalaisia,
se olisi kammottavan tarpeetonta, eikö? Luulen heidän tarkoittavan
tässä lämpimän ja rakastavan yhteisön iskulauseessa:
"Maamme puolesta ja muut painukoot vittuun."
Pepén Kokkaustuokio
Hei ja tervetuloa ohjelman pariin! Nimeni on Pepé.
Tänään on tarjolla jotain todella erikoista
todellinen maailmanlaajuinen herkku:
Sota!
Sodan valmistelu on todella tarkkaa puuhaa.
Ensiksi meidän pitää luoda vähän hyvin maustettua kireyttä
saadaksemme ihmisiin tulisuutta.
Ensimmäinen ainesosa jonka tarvitsemme on hyvin temperamenttinen provokaatio
Provokaatiot ovat tietysti vuodenajasta riippuvaisia ja ne valitaan oman maun mukaan.
Saanen ehdottaa joitain vaihtoehtoja:
marinoitu Tonkinin lahden välikohtaus,
voimakas Pearl Harbor,
ja jos olet tylsistynyt - tomera WTC-hyökkäys.
Sitten annamme tämän kiehua hieman ja samalla valmistelemme seuraavan ainesosan,
erikoispaistos, joka antaa eloa tuliselle ruokalajillemme:
Valtamedia.
Voit ihan haistaa propagandan ja herkullisen tietämättömyyden tuoksun.
Sitten kun olemme saaneet sopivan sihinän aikaiseksi,
lisäämme viimeisen ja tärkeimmän ainesosan:
Herkulliset sotilaat.
Herkullisimmilla sotilailla on tapana kasvaa köyhillä
maaseutualueilla, useilla heistä on rajoittunut lukutaito.
Ne kannattaa poimia 18–19-vuotiaina,
koska silloin niiden aivot ovat kypsymättömiä ja melko maukkaita,
täydellisiä osallistumaan meidän sota-ateriaamme.
Sekoitamme kaiken tämän.
Voit ehkä lisätä hieman säilöntäaineita, kuten isänmaallisuutta
(ei liikaa)
kansalliskiihkoa,
sekä tietysti erittäin salaisen kastikkeemme.
Loistavaa, olemme valmiita! Hetki jota te kaikki olette odottaneet.
Esittelen teille kaikkien aikojen kansainvälisen herkun: Sodan.
Hyvää ruokahalua.
Eräs sodan huvittavimmista puolista on sen sirkusmainen
prameus ja seremoniallisuus.
Sieviä asuja, pieniä hattuja, kiiltäviä metallinpalasia,
erilaisia paraateja ja virallista pönötystä,
sekä kaikki muu koristautuminen ja teatraalisuus, jonka tarkoituksena on kunniakkuuden ja auktoriteetin luominen.
Tämä ei tietenkään poista sodassa henkensä menettäneiden
todellista uhrausta, kuten asioissa on aina kääntöpuolensa.
Tämä todellinen kunnia kumpuaa muiden auttamisesta,
ei heidän hyväksikäyttämisestään. Samoin kuin arvostamme palavaan taloon
lapsen pelastaakseen syöksyvää palomiestä,
aikomus auttaa yhteiskuntaa sotilaspalveluksella on todellakin jalo ele.
Vaikkakin surullista kyllä 99 % niistä, jotka astuvat armeijan palvelukseen
jaloin aikein, joutuvat useimmiten suuryritysten hallitsemien
valtioiden rikollisten tarkoitusperien hyväksikäyttämiksi.
Täytyy kuitenkin olla vaikuttunut tavasta, jolla asialle
on saatu vaikutusvaltaa pelkästään sen esitystavan vuoksi.
Itse asiassa oli kyse sitten akateemisesta maailmasta, uutismediasta, hallituksesta itsestään,
armeijasta, tai mistä tahansa yhteiskunnan osasta, kulttuurimme tapaa uskoa
ja kunnioittaa ihmisiä heidän esiintymisensä, itsevarmuutensa ja puhetaitonsa vuoksi,
eikä niinkään heidän viestinsä merkityksen ja sen perustelujen perusteella.
Tiesittekö, että ensimmäisistä, 1950-luvun televisioista,
piti itse asiassa tehdä tekopäitä
traagisesti päänsä menettäneille?
Mutta, koska teknologia, laitteen paino
ja sähköjohtojen pituus oli tuolloin mitä oli, suunnitelma epäonnistui.
Onneksi televisioista pystyttiin katsomaan muutakin, kuin vain kuolleiden naamoja
ja niistä tuli kansallinen myyntimenestys. Tosi on!
Ja tiedätkö miksi se on totta? Koska joku kravattikaulainen tyyppi sanoi niin.
Loppujen lopuksi kun perinteiset, propagandistiset puolustuksen illuusiot
on poistettu organisoidun ihmisten murhaamisen ja resurssivarkauksien yltä,
samalla jättäen omaan arvoonsa pinnalliset oikeutukset, kuten isänmaallisuus, kunnia ja suojelevuus,
huomaamme, että sota on luontainen osa nykyistä
omistukseen pohjautuvaa, puutteesta käyttövoimansa saavaa liiketoimintamallia.
Kenraalimajuri Smedley D. Butler,
yksi Yhdysvaltain historian suurimmista ja ansioituneimmista upseereista
lausui sotabisneksestä seuraavasti vuonna 1935:
"Olin 33 vuotta ja 4 kuukautta aktiivisotilaspalveluksessa ja sinä aikana
käytin suurimman osan ajastani suuren luokan muskelimiehenä isoille yrityksille,
Wall Streetille ja pankkiireille.
Lyhyesti sanottuna olin huijari, kapitalismin gansteri.
Autoin tekemään Meksikosta ja esityisesti Tampicosta
turvallisen paikan Amerikan öljyetuja ajatellen vuonna 1914. Autoin tekemään Haitista ja Kuubasta
siedettävät paikat National Cityn pojille kerätä voittoja.
Autoin ryöstämään puolen tusinaa Väli-Amerikan tasavaltaa
Wall Streetin hyväksi. Autoin vapauttamaan Nicaraguan
Brown Brothersien kansainvälisen pankin hyväksi vuosina 1902–1912.
Toin valoa Dominikaaniseen tasavaltaan Amerikan sokerikiinnostusten vuoksi 1916.
Autoin Hondurasin valmistelussa amerikkalaisia hedelmäyhtiöitä varten 1903.
1927 Kiinassa, autoin takaamaan, että
Standard Oil sai toimia rauhassa ilman häiriöitä.
Jälkeenpäin ajatellen huomaan, että olisin voinut antaa Al Caponelle pari vinkkiä.
Paras vedätys mihin hän pystyi oli hallita kolmea kaupunginosaa.
Minä toimin kolmella mantereella." - Kenraalimajuri Smedley D. Butler
Kaikki tämä huomioon ottaen, on ainutlaatuista, kuinka suurella yleisöllä on tapana erotella
päivittäinen kilpailu bisnesmaailmassa
vakavasta ja väkivaltaisesta sotilaallisesta kilpailusta,
kun on olemassa selvät todisteet siitä, että nämä ovat selvästi lomittuneet.
Jotta saisimme jotain näkökulmaa asiaan, toivotamme jälleen tervetulleeksi gurumme
Louie Logiikkapeikon.
Mutta ennen kuin menemme kysymyksiin, minulla on täällä kirje,
jonka haluaisin lukea teille ja kuulla teidän mielipiteenne siitä.
Siinä lukee: "Rakas Peter. Pidän todella paljon ohjelmastasi.
Uskon, että se auttaa näiden tärkeiden viestien välittämisessä.
Olen kuitenkin pettynyt karkeaan Louie Logiikkapeikko -hahmoon,
koska se on yksinkertaisesti ärsyttävä ja todella tyhmä.
Voisitko myös lopettaa syömisen samalla kun puhut.
Se on todella vastenmielistä ja ärsyttävää.
Kaikkea hyvää. Joe."
Olen pahoillani, Joe. Louie, mitä mieltä olet tästä?
Esteettinen suuntautuminen on suureksi osaksi kulttuuri-ilmiö.
Päätöksesi suoraan kuohuttaa yleisöäsi on outo,
mutta sillä on tarkoitus viestin perille saattamiseksi.
Näin on! Pahoitteluni Joe, huonot jutut jäävät.
Okei, mikäs on juttu sodan suhteen?
Emmekö ole vain hulluja eläimiä, joiden täytyy olla jatkuvassa konfliktissa
toisiamme vastaan biologiamme takia?
Vaikka konflikti reaktiona on ennustettavissa evolutiivisessa psykologiassamme
väite sen väistämättömyydestä on absurdi.
Ihmisluonto on olemassa taipumuksestamme vuorovaikuttaa olosuhteiden kanssa.
Jos palkitset kilpailua ja tuotat niukkuutta
niinkuin me tänä päivänä teemme, pahennat taipumusta konflikteihin.
Jos pyrkisit stressin vähentämiseen ja palkitsisit tasapainoa,
loisit taipumuksen yhteistyökyvylle. - Okei, ymmärrän mitä sanot.
Väität, että sota on itse asiassa järjestelmän seuraamus?
Oikein. Todellinen konflikti on sota itse yhteisön tasapainoa vastaan.
Kansallissota on itse asiassa luokkasodan muoto.
Aivan kuten meillä Amerikassa on taloudellinen luokkajako ylempiin ja alempiin luokkiin
koko maailma on kerrostunut samalla tavalla, samoista syistä.
Tässä tapauksessa esimerkiksi termeillä
"suurvallat", "pienet vallat" ja "vasallivaltiot". - Mielenkiintoista.
Kuinka me sitten ratkaisemme tämän taipumuksen sotaan?
Poistamalla sitä aiheuttavat yhteisön yllykkeet.
Jos yhteiskunta muuttuu palkitsemaan tasapainoa, yltäkylläisyyttä ja yhteistyötä,
lajillasi saattaa olla mahdollisuus.
Muuten, olette todennäköisesti kusessa, koska olette
liian kypsymättömiä käsittelemään omaa teknologista voimaanne. Tajusin.
Kiitos ajastasi, Louie.
Jotta saisimme jonkinlaisen yhteisymmärryksen asiasta,
käännymme nyt Itärannikon "Kultturi Rappiotilassa" -kirjeenvaihtajan,
Big Scottie D:n puoleen, joka on nyt New Yorkissa
kysyäkseen ihmisiltä mitä mieltä he ovat sodasta.
Kiitos, Peter. Olen täällä New Yorkissa
tänä kauniina päivänä ja
yritän löytää muutamia ihmisiä joille voisin puhua.
Anteeksi rouva, haluaisitko...
Anteeksi herra... Haluaisitko keskustella sodasta?
- Mitä? - Haluaisitko keskustella sodasta? - En.
- Haluasitko keskustella tänään sodasta?
Sodasta? Ei?
Haluaisitteko puhua sodasta? - Jumalan siunausta.
- Ei? Sodasta? Pyydän? Sodasta?
Onko ketään joka haluaisi keskustella sodasta?
Olen kyllästynyt tähän, Peter. Lähetät minut näille tehtäville.
Täällä on todella kylmä!
Olisin mieluummin baarissa vetämässä kännit ja sitten voisin ehkä tehdä tämän, okei?
Tuolla taitaa olla baari.
Otan vain tavarani.
Tiedätkö, olen kyllästynyt tähän.
Perhana!
Sanoin, että otan loparit! Loparit!
Hanki joku toinen apina, okei?
Täällä on roskaa ja paskaa joka puolella!
Mitä Peter haluaa tietää? Hän haluaa tietää sodasta!
No minä olen kyllästynyt siihen!
Minun täytyy rauhoittua. Tarvitsen vain paukun.
- Onko kukaan teistä Occupy Wall Street -tyyppejä?
[Aplodit]
♪ Oooh, ei ole kyse rahasta, paitsi silloin kun et saa ruokaa ♫
♪ Eikä ole kyse pakkolunastamisista, paitsi silloin kun sinulla ei ole nukkumapaikkaa ♫
♪ Ei ole kyse vaaleista, paitsi silloin kun ne voi ostaa ♫
♪ Eikä ole kyse sodista, paitsi silloin kun niitä soditaan. ♫
♪ Ei ole kyse ympäristöstä, paitsi silloin kun meiltä loppuu aika ♫
♪ Ei ole kyse minun valinnoistani, paitsi silloin kun ne eivät ole minun ♫
♪ Ei ole kyse oikeuden puutteesta, paitsi silloin kun et voi taistella vastaan ♫
♪ eikä ole kyse poliisista, paitsi jos olet, ööö, musta! ♫
♪ Vitut tälle kaikelle! Vitut tälle kaikelle! ♫
♪ Mukaan vaan, haluat sanoa sen, vitut tälle kaikelle! Kaikki mukaan ♫
♪ Vitut tälle kaikelle! Vitut tälle kaikelle! ♫
♪ Älä huoli, kukaan näistä ihmisistä ei ole menossa töihin huomenna ♫
♪ Vitut tälle kaikelle!, oooh ♫
Olemme totaalisesti alistetuja rikkaimman 1 %:n toimesta, joka kattaa käytännössä kaikki suuryritykset,
jotka haluavat myydä meille paskaa, vaikuttaa meihin, vaikuttaa kulttuuriimme,
siten, että emme osaa enää edes ajatella itse ja olemme...
meidän oma kuvamme terveydestämme ja itsestämme on muutettu.
En edes polta! En tiedä mistä tämä tulee? Voi Jeesus!
Peter Joseph on pyytänyt meitä seisomaan täällä kylmässä
ja puhumaan luokkien eroista, mutta
hän istuu Los Angelesin kämpässään, rentoutuen
ja katselee isoa taulutelkkariaan.
Uusi videoviesti!
- Joo, painukoot vittuun!
- Vitun Peter Joseph!
Ainoa asia jolle emme ole julistaneet sotaa on sota
ja uskon, että rauhan aktivisteina emme halua taistella,
joten häviämme ironian vuoksi!
Loppupäätelmät:
Kuinka löytäisimme ratkaisun johonkin niin haitalliseen asiaan kuin sota,
kun yhteiskunnassa mikrotasolla ylistämme, palkitsemme
ja tuemme samaa taustalla olevaa kilpailullista käyttäytymistä?
Yleisesti ihmiset vastaavat tähän käyttämällä 'moraalikorttia'
sanoen toiminnan määrän ratkaisevan
eikä sen mihin filosofiaan se perustuu.
Usein tällä karkealla erottelulla viitataan siihen, että
kilpailu on hyvästä, mutta emme saisi koskaan mennä liian pitkälle ja käyttäytyä väkivaltaisesti.
Sitten kysymys onkin 'Mitä on väkivalta?'
Entä jos fyysisen pahoinpitelyn sijaan
laittaisin sinut hienoiseen mutta erittäin myrkylliseen tilaan,
jossa elinikäsi lyhenee vuosikymmenillä sydänsairauksien, syövän,
mielisairauden ja muun vastaavan seurauksena.
Voisiko sitä kutsua väkivallaksi?
Entä jos vastaavat aikeet eivät olisi suoranaisesti tahallisia,
esimerkiksi köyhä yksinhuoltajaäiti,
jonka täytyy käydä kolmessa työssä elääkseen,
ja siitä syystä unohtaa eräänä yönä huolehtia lapsestaan,
jonka seurauksena lapsi kuolee?
Kysyn: mikä sellaisen kuoleman oikea alkuperä on?
Ja määritelläänkö se väkivallaksi?
Mahatma Gandhia lainaten:
"Köyhyys on väkivallan pahin muoto."
Nähkääs, todellinen sota ei ole niin ilmeinen kuin monet luulevat.
Oikea sota elää syvällä yhteiskuntamme rakenteissa,
jonka kansanterveyden virkamiehet ovat nimenneet
'rakenteelliseksi väkivallaksi':
Sota itse kansanterveyttä ja tasapainoa vastaan,
joka tuottaa jatkuvasti uhreja kätketyllä sortamisellaan.
Tämäntyyppinen väkivalta tappaa nykyään enemmän ihmisiä
kuin kaikki suora väkivalta yhteensä.
Ja sen lähde on? Yhteiskuntajärjestelmä,
joka on rakennettu kilpailun ja hyväksikäytön perustalle.
Te kaikki jalot aktivistit siellä,
jotka kasaannutte protestoimaan joka kerta kun uusi sota ilmaantuu
ja jotka huudatte kurkku suorana, muistakaa,
että kohteenne on vain oire, joka on osa suurempaa yhteiskunnallista ongelmaa.
Ja kunnes aktivistiyhteisö ymmärtää tämän, valitettavasti
teidän protestoinnillanne ei ole pitkän aikavälin vaikutuksia,
sillä se ei kohdistu ongelman ytimeen.
Mutta lohdullista on se, että se on silti hyvää viihdettä, eikö?
Joten jatka vaan tämän kummallisen ihmiskokeilun seuraamista.
Varmasti mahtavin mutta kaikkien aikojen surkein tosi-TV sarja.
Olen Peter Joseph ja kuten sinäkin,
olen toimija sekä uhri Rappeutuvassa Kulttuurissa.
Missä lopputekstit viipyvät?
Mitä? Mitä tarkoitat: "Bob ei loukkaantunut"?
Anteeksi, Bob.
Shown formaatti on tällainen.
"Maailman suuret politiikka- ja talousjärjestelmät,
erikoistumisesta sokaistuneet ammattilaiset, sekä väestö yleisesti
eivät ymmärrä, että koko maailman väestöstä huolehtiminen
ennennäkemättömällä elintasolla on nykyään täysin toteutettavissa.
Enää sen ei tarvitse olla joko sinä tai minä. Itsekkyys on tarpeetonta
ja tästä lähtien perusteetonta selviytymisemme kannalta.
Sota on aikansa elänyt." - R. Buckminster Fuller
Kirjoittanut ja editoinut: Peter Joseph pahassa ummetuksessa
Rappeutuva Kulttuuri
Entä jos seuraavaksi sanomani asia saa sinut kysymään "Mikä on mitä?"
Entä jos esitän sinulle "Entä jos" kysymyksen?
Entä jos vien sinulta kallisarvoista aikaa kiireisestä elämästäsi
pyöritellen sinua mieltä heikentävässä spiraalissa samalla merkittömyyksiä lässyttäen?
Entä jos samaan aikaan häiritsisin sinua räikeillä grafiikoilla?
Huomaisitko? Tai kiinnostaisiko sinua edes?
Pyh... Olet liian kiireinen kuunnellessasi jotain solmiota käyttävää tyyppiä.
Nukahda. (Näps!)