Tip:
Highlight text to annotate it
X
Cobb: Hei, tervetuloa YouTube-sinfonia- orkesterin
trumpettioppitunnille.
Olen Philip Cobb, ja olen trumpettien äänenjohtaja
Lontoon sinfoniaorkesterissa.
Tässä on Nigel Gomm.
Gomm: Kaksi vuotta sitten YouTube- projektin aikaan
paikalla oli vielä vanha Lontoon sinfoniaorkesterin päätrumpetisti,
Maurice Murphy, joka on nyt eläkkeellä.
Kuuluisa kaveri.
Maurice on sinua 50 vuotta vanhempi.
Cobb: [nauraa]
Gomm: Tässä on siis otettu suuri hyppy.
Miltä sinusta tuntuu?
Cobb: On suuri kunnia soittaa täällä
ja työskennellä soittajien
kuten sinun ja Rodin kanssa.
Kasvoin kuunnellen tätä orkesteria.
Ja trumpettiosaston taustan ja perinteiden vuoksi
olen todella otettu saadessani soittaa täällä.
Se on suuri kunnia.
Gomm: Soita oma versiosi Mahlerin viidennestä.
[Mahlerin viides sinfonia]
Hienoa.
Mitä ajattelet
soittaessasi tällaista kappaletta?
Cobb: Useat tietävät,
että Mahlerin viides on yksi
kuuluisimmista trumpettikappaleista.
Koko sinfonia alkaa
trumpettisoololla.
Tätä täytyy lähestyä
itsevarmasti.
Tämä ei myöskään
kolmea ensimmäistä tahtia lukuun ottamatta
ole sisääntulo, jonka voi soittaa arkaillen.
Tämä saattaa kuulostaa röyhkeältä,
mutta minusta tässä täytyy
aloittaa varmasti ja
jatkaa samaan malliin.
Tämä on minun mielipiteeni.
Gomm: Entä dynamiikka?
Otat tässä suuria henkäyksiä
nopeaan tahtiin.
Mitä ajattelet, ennen kuin aloitat?
Kun istut lavalla ja
aloitat tämän osan hiljaisuudesta.
Hetki on varsin hermoja raastava.
Ajatteletko silloin musiikkia,
vai pelottaako sinua?
Cobb: Ensimmäisen kerran soittaessani tätä
luulin, että tuntuisi juuri siltä.
Että minua pelottaisi, enkä
tietäisi mitä tehdä.
Mietin, jännittäisikö minua.
Mutta
niin ei kuitenkaan
tapahtunut.
Ehkä se johtui siitä, että
olin niin innoissani muutamassa ensimmäisessä esityksessä.
Mutta minulle
nuorena ja
vasta Lontoon sinfoniaorkesterissa aloittaneena soittajana
Mahlerin viides on hyvin jännittävä kappale.
Trumpetti aloittaa sen.
Aloitus on mahtava
ja dramaattinen.
Se täytyy soittaa, kuin tarkoittaisi joka säveltä.
Gomm: Mitä siis haluaisit
kuulla nuorten tai oppilaiden tai muiden
soittaessa tätä kappaletta?
Cobb: Haluan kuulla luonnetta,
että jokainen yksityiskohta tuodaan esiin,
ja että säkeiden painotus on oikea.
On myös tärkeää, että
äänestä ei tule liian aggressiivinen,
vaikka tuleekin soittaa itsevarmasti.
Ääntä ei saa pakottaa.
Soittajalla saattaa olla hyvä
tekniikka trumpetistina tai vaskipuhaltimen soittajana,
ja samaa pätee varmaankin
myös jousisoittimiin,
vaikka en niistä tiedäkään mitään.
Mutta jos äänen laatu ei
vastaa tekniikkaa,
ei soittoa kovin moni varmaankaan haluaisi kuunnella.
Gomm: Totta. Cobb: Tai ainakin hyvin harvat.
Gomm: Olet oikeassa.
Haluan siis sanoa näitä näytteitä
nauhoittaville soittajille, että
kappaleet eivät ole pelkästään
teknisiä harjoituksia.
Haluamme kuulla enemmän.
Kaikkien soittimien soitossa
on tavoitteena vangita kuulijan
huomio kauniilla soitolla,
ja tämä tapahtuu usein alitajunnassa, soiton ei tarvitse olla upeaa
tai näytöstyylistä.
Tärkeimmässä osassa on soittimen ääni.
Kun siis soitat jotakin tällaista,
tekniikan täytyy olla kunnossa,
mutta yhtä tärkeä osa on
musiikillinen puoli,
ja se, että soittimesta saa esiin kauniin äänen.
Myös soitettaessa voimakkaasti.
Äänen tulee olla kaunis myös silloin.
Tässä tulee Don Juanin pitkä
keskiosa.
Se soitetaan e:ssä.
[nauraa]
[Straussin Don Juan]
Hienoa, Phil.
Soitit sen kahdella hengityksellä.
Miksi valitsit juuri tämän tavan?
Onko kyseessä
vain hengittäminen,
vai...
Cobb: Viimeinen hengitys
auttaa kiipeämään ylös
rekisterissä.
Mutta on myös mahdollista
hengittää muualla, jos sinua
hermostuttaa tai jos todella tarvitset sitä.
Esimerkiksi
tahdissa 138
toisella iskulla. Gomm: Niin.
Cobb: Siinä on mahdollisuus
vetää nopeasti henkeä.
Sitten uudelleen neljän tahdin kuluttua
ja sitten jälleen.
Gomm: Säe on todella pitkä, eikö?
Erityisesti ensimmäinen osio.
Cobb: Tässä soitetaan
koko orkesterin äänen yli.
Gomm: Totta. Cobb: Tässä tulee
soittaa sopivan
tarmokkaasti, olematta kuitenkaan aggressiivinen.
Gomm: Onnistuit kuitenkin
soittamaan osan kauniisti,
mutta myös voimakkaasti.
Äänen täytyy kuulua orkesterin yli.
Miten säilytät äänen kauniina
soittaessasi voimakkaasti, ilman että siitä tulee karkea?
Kuunteletko ääntä jatkuvasti?
Cobb: Kyllä Gomm: Puhuimme tästä
Mauricen kanssa, ja sanoin:
"Olet tunnettu siitä, että
soitat kauniita melodioita.
Mitä ajattelet soittaessasi?"
Hän sanoi, että soittaessaan
että soittaessaan
yhtyeissä, jotka soittivat hymnejä,
hän aina ajatteli melodioille sanat.
Hän siis ajatteli laulavansa
ja fraseerasi kuin laulaja.
Sinä teet samoin.
Soitat säkeen luonnollisesti.
Cobb: Olen aina rakastanut melodioita.
Osa nykymusiikista
on mielestäni
teknisesti haastavaa
ja tehokasta,
mutta itse soitan mieluummin
melodioita kuin mitään muuta.
Kasvoin myös
kuunnellen...
Gomm: Sinulla on kornettitausta.
Cobb: Niin, minulla on Pelastusarmeijan
kornettitausta.
Se toimii varmaankin
samoin kuin Mauricella,
kuulen hymnit ja mietin melodioille sanoja.
En tee sitä tietoisesti.
Mutta armeijan yhtyeissä
ja varmasti myös muualla
keskitytään paljon fraseeraukseen.
Siitä se vain jotenkin lähtee.
Gomm: Soittamisen lisäksi
täytyy myös miettiä,
missä kohtaa hengität,
ja kuinka monta kertaa. Samalla täytyy myös
yrittää soittaa näytteen
säe kokonaisuutena. Tämä on hankalaa,
koska säe loppuu korkeaan säveleen.
Cobb: Näytänkö hengityksen uudelleen?
Gomm: Soita vain uudelleen.
Useammilla hengityksillä.
[Straussin Don Juan]
Tämä on trumpettifanfaari Leonoresta
d-mollissa.
Se soitetaan kulisseista.
Sitä ennen kahdeksan tahdin
ajan on voimakas jousi- crescendo,
joka päättyy kulisseista soitettavan fanfaarin ensimmäiseen säveleen.
Sen täytyy siis olla...
Se soitetaan kulisseista, joten
sen tulee olla majesteettinen ja selkeä.
Etenkin toisen fanfaarin.
[Beethovenin Leonoren 2. alkusoitto]
Hyvä.
Hienoa. Cobb: Soitanko toisen?
Gomm: Soita toinenkin.
Tee siitä hieman erilainen.
[Beethovenin Leonoren 2. alkusoitto]
Oikein hyvä.
Teknisesti fanfaari ei ole vaikea.
Kunnes sen soittaa nopeammin.
Harjoittele soittamalla molemmat fanfaarit.
Vaikka fanfaarit
ovat samanlaiset,
toisen tulee olla musiikillisesti
merkityksellisempi.
16.-osanuotteja sekä
trioleita voi pidentää
mentäessä kohti pitkää A:ta.
Tässä tulee keskittyä
arpeggioiden tarkkuuteen.
Onko tähän vinkkejä?
Hitaasti harjoittelun lisäksi?
Cobb: Harjoittele hitaasti,
ja paina venttiilit alas voimakkaasti. Gomm: Niin.
Cobb: Yritä saada tästä psykologinen ote.
Gomm: Yleisohjeena kaikkiin
näihin kolmeen näytteeseen:
Tämä on näistä kolmesta luultavasti
teknisesti helpoin.
Mutta älä lannistu.
Tässä soittaa loistava trumpettien äänenjohtaja,
emmekä odota, että
pystyt soittamaan samalla tavalla.
Älä lannistu, vaan yritä parhaasi.
Kokeile.
Emme katso vain
tekniikkaa, vaan
kuuntelemme itse musiikkia.
Etsimme melodioita ja fraseerausta
ja kaunista ääntä.
Kaikki ei riipu pelkästään tekniikasta,
ja siitä, miten tarkasti nuotit soitetaan
vaskipuhaltimella.
Cobb: Yksi asia
minkä haluan vielä mainita,
on se, että suuri osa teistä
ei luultavasti ole soittanut näitä kappaleita
ja näytteitä orkesterissa
tai orkesterin kanssa aiemmin.
Itse kuuntelen mielelläni
kaikenlaisia
musiikkityyppejä
ja -tyylejä.
On hyvä idea
kuunnella näitä näytteitä
ja kuunnella, milloin trumpetti aloittaa
ja miten eri trumpetistit soittavat kappaleet.
Saat siitä omia ideoita
siihen, miten voit soittaa
koesoitossa.
Gomm: Niin.
Älä siis kopioi. Cobb: Älä kuuntele kopioidaksesi.
Päätä, mitä haluat tehdä.
Gomm: Jos kuuntelet kuusi eri tallennetta,
kuulet täysin eri versiot.
Cobb: Tämä on siis yleisohje, joka ei koske vain näitä näytteitä.
Ei kannata kopioida muita solisteja,
kuten Nigel sanoi, vaan
kuunnella, miten eri soittajat soittavat eri kohtia.
Siitä on aina hyötyä.
Gomm: Pidä siis hauskaa,
äläkä pelkää.
Jos soitat kovaa,
mene kauemmas mikrofonista,
koska trumpetilla on helppoa
saada aikaan vääristynyt ääni.
Pidä hauskaa.
Tämän kuuluisi olla mukavaa.
Jos et nauti soittamisesta,
ei kuulijakaan nauti.
Cobb: Tässä siis meidän pieni oppituntimme.
Hei hei.
Gomm: Onnea, ja pidä hauskaa.
Cobb: Olen samaa mieltä.
[naurua]