Tip:
Highlight text to annotate it
X
Miksi uskoa pitäisi kunnioittaa? Voisiko joku näyttää vähän lukuja, kun muuten ei oikein uppoa.
Minulle jankutaan, että "Voisit vähän kunnioittaa."
"Ei toisia tarvi nimittää mielisairaiksi, jos he ovat vähän eri mieltä."
No, en nimitä heitä mielisairaiksi siksi, että olen eri mieltä, vaan siksi mitä he uskovat
todellisuudesta, ja erityisesti, mitä he haluavat tehdä uskomuksillaan.
Jos kyse olisikin vain uskomuksesta, voisin aivan hyvin kunnioittaa vaikka miten paljon.
Samalla lailla kuin kunnioitan toisten pukeutumistyyliä tai sisustusmakua,
vaikka se olisi minusta mauton, kunnioittaisin sen verran, että pitäisin suuni kiinni.
Uskonto vain on muutakin kuin uskomus. Uskonto haluaa pakottaa ihmiset noudattamaan yhteistä moraalia,
minkä vuoksi se onkin aina houkutellut ihmisiä, joiden mielestä toisten yksityiselämä kuuluu heille.
Ja juuri tämän ajatusmallin kunnioittaminen on tuottanut tämän nykyisen sotkun.
Olemme liittäneet uskontoon ylimääräisiä ideoita ja tehneet siitä jotain muuta kuin se on.
Todellisuudessa usko ei ole muuta kuin epäuskon tahallista tukahduttamista.
Usko on tahdonalainen teko, ei siunattu tila. Kyse on valinnasta, koska ilman todisteita
ei ole mitään muuta syytä uskoa kuin oma halu tehdä niin.
Miksi sitä siis pitäisi kunnioittaa yhtään enempää kuin halukkuutta
tökätä itseään kynällä silmään?
Ja miksi uskoa pidetään jonain hyveenä? Siksikö että se vaatii jotain ajatustyötä ja ymmärrystä?
Tuskin. Usko on määritelmällisesti tutkimatonta, tavallaan siis pinnallisimpia kokemuksia mitä on.
Silti sen pitäisi voida hallita kaikkien ihmisten kaikkea toimintaa, puhetta ja ajatuksia,
koska - ja tätähän ei sovi unohtaa - jo likainen ajatuskin on syntiä.
Noh, minusta uskominen jumalaan on likainen ajatus. Se saastuttaa ymmärryksen todellisuudesta.
Se tunkee tielle ja tuo esiin huonoimmat puolemme niin, että olemme valmiita vajoamaan
niin alas, että olemme valmiita myrkyttämään jopa rakkaimpiemme - lasten - kehittymättömät mielet.
Siinä vaiheessa kun heillä on tarpeeksi ikää ajatella itse, on jo liian myöhäistä. Hypnoosi on uponnut pohjaan asti.
Anteeksi vain, mutta tätä ei voi sanoa kauniisti. Jos täyttää lapsensa pään mielikuvilla Saatanasta ja
helvetin kahuista, on kyseessä sairas, psykiatrinen tapaus.
Ja ainoa syy ettei tämä sitä itse tajua on, että instituutiot joiden pitäisi
oikeasti ymmärtää mistä on kyse, ovat sallineet sen aivan liian pitkään.
Oikeasti kyseisest uskomukset ovat lapsellisia, pyhät tekstit valheita ja jumalat harhoja.
Ja tämän voin sanoa kaikella kunnioituksella, koska se "kaikki" on tässä tapauksessa tyhjää täynnä.
Sitä patisi jokainen jonka täytyy vaatia kunnioitusta automaattisesti ansaitsee ivaa.
Jos ansaitsisi kunnioitusta, sitä olisi jo ennestään. Siinä voisi suorastaa piehtaroida,
vähän kuin TV-saarnajat toisten rahoissa.
Ennemmin olisi paikallaan pilkkaaminen, mutta koska olen asiallinen henkilö ja tahdon edes yrittää,
kerronpa mitä aion tehdä: kunnioitan uskomuksianne niin kauan kuin pystyn pitämään naaman peruslukemilla niitä ajatellessani.
Mikä luultavasti kestää noin puoli sekuntia. Sen yli en valitettavasti uskalla luvata mitään.
Sillä välin, vaikka en usko jumalaan, niin jos osoittauttuukin että olin väärässä, ok, ja hyvä niin.
En erityisemmin välitä jumalan asenteesta, ja jos hän viitsii näytää naamansa,
sanon tämän mielellään päin sitä - jos siis hänellä jonkinlainen naama on.
Mutta siis jos jumala on olemassa, tulkoon sanomaan sen itse. En halua kuulla sitä keltään muulta.
Ja kyllä, se koskee myös sinua.
Ei siis enempää sitaatteja pyhistä kirjoista kiitos. Olen jo tätä myöten täynnä niitä,
ja suoraan sanoen minua ei kiinnosta mitä Raamattu tai Koraani sanoo yhtään mistään.
Yhtä hyvin voisitte selittää unistanne - mitä itse asiassa käytännössä teettekin.
Ymmärrän kyllä ihmisiä joita kiehtovat pyhät tekstit ja uskonnot, koska ne ovat helppoja ja mukavia.
Kaikki tulee tarjottimella. Kaikki tarpeellinen ajattelu on hoidettu etukäteen.
Ei tarvi rasittaa yhtään aivosolua. Sehän on kätevyydessään jo melkein modernia!
Teidän vain pitäisi tajuta, että johonkin uskominen, vaikka miten kovasti, ei välttämättä muuta sitä todeksi.
Ihmisen voi hypnotisoida luulemaan itseään kanaksi, mutta tämä ei voi kohtuudella odottaa muidenkin
uskovan samaa, ainakaan ennen kuin tämä pyöräyttää pari munaa. Ja siinäpä se tulikin: todisteet.
Jos näen ne pari munaa, voin uskoa kyseessä olevan kanan, tai kristityn, tai muslimin,
tai mitä pirua nyt sitten haluaakaan väittää olevansa.
Siihen asti, turha tulla vaatimaan uskomusten kunnioittamista. Sama kuin tulisi
vaatimaan, ettei saa nauraa tupeelle. Se tekee siitä vielä naurettavamman.
Rauhaa vain kaikille, ja kaikkea sitä kunnioitusta, mitä itse kukin teistä ansaitsee.