Tip:
Highlight text to annotate it
X
Valitsimme vuoden 1886 kaiken sitä ennen tapahtuneen vuoksi,
mutta myös sen jälkeen tapahtuvan vuoksi.
Vuoden 1848 teollinen vallankumous muutti elämää
ja muutos jatkui ensimmäiseen maailmansotaan asti.
Viktoriaaninen kausi, kaupunki itse, teollinen vallankumous...
Ollaan modernin ajan kynnyksellä.
Samaan aikaan ilmassa on mystisyyttä.
Saimme siitä paljon vaikutteita. Minua kiehtoi erityisesti ajatus
Camelotista ja Pyöreän pöydän ritareista.
Se ei ollut uskonnollista, vaan ihmisyyteen liittyvää.
Osa kuningas Arthurin legendoista
on kelttiläisiä, ajalta ennen roomalaisia,
ja halusimme tuoda kelttiläisyyttä takaisin
Järjestön vanhimmassa osassa.
Tarinoita, ihmissuhteita ja henkilöhahmoja on valtavasti.
Jalot ritarit suojelivat ihmiskuntaa ja minä ajattelin:
"Voisimmepa luoda tuollaisen tarinan. Jos luomme tuollaisia hahmoja,
ja teemme jotakin hiukan todellisuuden ulkopuolella olevaa,
saammeko tehtyä siitä uskottavaa?"
Halusimme molemmat puolet. Todellisen vuoden 1886, joka "oli",
mutta silmäkulmasta näkisit,
että olemme tarkoituksella poikenneet historiasta
luodaksemme tasapainoa uskottavan ensivaikutelman
ja ihmetyksen välille: "Vau, olipa siistiä ja erilaista."
Yritimme ottaa mukaan aikakauden todellisia asioita.
Emme halunneet luoda täysin uutta historiaa, vain vähän erilaisen.
Kävimme läpi aikakauden historiaa, karttoja ja Lontoon pohjakaavaa.
Halusimme ymmärtää millainen kaupunki todella oli.
Lähetimme Lontooseen 20 ihmistä etsimään paikkoja
ja ottamaan valtavasti kuvia.
Täytyy käydä siellä ymmärtääkseen millaista elämä on ollut,
ja miltä tuntui kävellä kaduilla, sillä siitä on vielä paljon jäljellä.
Historiaa on niin paljon, että eri aikakerrokset erottuvat
samoin kuin arkkitehtuurin kerrokset. Jo silloinkin.
Kävimme läpi aikakauden pukuja ja kuvasimme asuja.
Emme kaapanneet vain pukujen yksityiskohtia,
vaan sen, miten niissä liikuttiin.
Tuon ajan Euroopan armeijoissa tehtiin paljon käsitöitä.
Oli symbolia, merkkiä ja koristelua.
Kuvasimme haarniskojen kaulasuojia ja rannekkeita.
Siihen me käytimme paljon aikaa.
Sitten siirsimme kaiken tietomme näihin hahmoihin
ja tähän Järjestöön.
Kun aloimme yhdistellä fiktiota ja faktoja,
oli varmistettava, että kaikki pysyy hallinnassa.
Alussa "fantastisia" elementtejä oli enemmän.
Oli hyvin houkuttavaa ja helppoa sanoa:
"Jos kerran muutamme historiaa, muutetaan sitä kunnolla."
Jos tasapainoilee fiktion ja faktojen välillä, on vaarana,
että kun uskottavuus on kerran rikottu,
sitä ei enää saada takaisin.
Fantastisuus heikensi tilanteiden ja hahmojen todentuntuisuutta,
ja kaikki tuntui mahdolliselta.
Emme halunneet tehdä kaikesta pelkkää vaihtoehtohistoriaa.
Siksi esimerkiksi kulkupelit ovat pääosin aitoja,
kuten hevosvankkureita, mutta niiden lisäksi on vielä ilmalaivoja.
Niitä oli olemassa sillä kaudella, me vain aikaistimme niitä hieman.
Otimme mukaan joitakin juttuja pari vuosikymmentä aikaansa edellä,
ja toimme ne vuoteen 1886.
Lontoon profiili pysyi lähes aitona, mutta on joitakin asioita,
kuten ilmalaivojen ankkuritornit ja niiden valonheittimet,
jotka saavat maailman tuntumaan hieman erilaiselta.
Sitä periaatetta me noudatimme koko pelissä.
Kysyimme itseltämme, uskoisivatko nykyajan ihmiset,
että historiaan lisäämämme fiktio voisi olla totta.
Se sitoo kaiken yhteen,
saaden sen tuntumaan aikakaudelta ajan ja paikan tuolla puolen.
Historiassa kiehtoo se, että vaikka lisäämmekin fiktiota,
se ei tule olemaan yhtä salaperäistä kuin historia on ollut.
Voime lukea kirjoja menneistä tapahtumista,
mutta ne eivät koskaan ole täysin varmoja.
Niissä on aina jotakin hieman "pielessä".
Siitä saimme pontta tämän pelin ja tarinan tekemiseen.
Halusimme pelin tuntuvan siltä kuin eläisit sitä itse.
Halusimme ihmisten ymmärtävän millaista elämä siellä oli,
ja kokevan erot omaan historiaamme
omakohtaisesti, jonkun sellaisen kautta, joka on nähnyt sen historian.