Tip:
Highlight text to annotate it
X
Sitä oikeastaan aloittaa täysin uuden elämän.
Jumala, tästä lähtien sinä päätät.
Tästä lähtien sinä ohjaat.
En voi itse luoda omaa onneani.
Nyt sinun täytyy auttaa minua.Tästä lähtien valta on sinulla.
Maria Skogsrud kasvoi kristillisessa perheessä Tukhoklmassa.
Kotoaan hän oli saanut lapsen uskon. Mutta teini-iässä ei ollut helppo uskoa.
Uskoin Jumalaan ja halusin uskoa.
Mutta ajatuksia oli monia, epäilyksen ajatuksia, kuten:
Ajattele, jos Jumalaa ei olisikaan? Ajattele, jos kaikki vain on? Sellaista.
Muistan tulleeni surulliseksi. En halunnut ajatella niin, halusin uskoa.
Rukoilin Jumalaa. En muista, mitä rukoilin, mutta rukoilin Jumalaa.
Sitten aloin ajatella tuntemiani jumalaapelkääviä ihmisiä.
Ajattelin jumalaapelkäävimpiä ihmisiä, joita tunnen ja jotka olivat suuria esikuviani.
Epäilys hävisi. Sain varmuuden, sillä huomasin, että
vaikkei Jumalaa olisikaan, jumalaapelkäävä elämä tekisi minut onnelliseksi.
Halusin elää sitä elämää kaikesta huolimatta.
Mutta Marian ystävät eivät olleet uskovaisia.
Maria tunsi itsensä monella tavoin ulkopuoliseksi ystäväjoukossaan.
He pystyivät tekemään monia eri asioita tuosta vaan
ja pitämään hauskaa.
Oikeastaan tunsin etteivät ne asiat tuoneet minulle yhtään iloa.
Minun piti olla osa sitä joukkoa ja olla mukana,
mutta siitä ei ollut minulle mitään iloa. En tuntenut kuuluvani heidän joukkoonsa.
En ollut kuten he. Sisimmässäni oli jotain muuta.
Tein monia asioita, joiden tiesin omassatunnossani olevan väärin.
Oloni oli levoton ja tunsin, että tein monissa asioissa väärin.
Joka kerta avatessani Raamatun, tunsin, että minulle tuli vain huono omatunto.
Tulin valinnan eteen, kohtasin taistelun ja tunsin itseni tuomituksi.
Mutta minulla ei ollut toivoa päästä eteenpäin. Niinpä lähes lopetin Raamatun lukemisen.
Sinä päivänä, kun annoin sydämeni Jumalalle, Raamatusta tuli minulle täysin uusi kirja,
koska silloin minulla oli hyvä omatunto.
Olin järjestänyt asiani kuntoon niiltä osin, mistä minulla oli huono omatunto.
Olin saanut hyvän ja puhtaan omantunnon. Minulla oli asiat hyvin Jumalan kanssa.
Silloin pystyin lukemaan ja tunsin, että kaikki lukemani oli minulle.
Tietysti alussa oli ylä- ja alamäkiä, vaikka
pidin tiukasti kiinni päätöksestäni, että elän Jumalalle koko loppuelämäni.
Tunteeni vaihtelivat suuresti alussa.
Se oli aivan kuin opettelisi kävelemään. Ylös ja alas.
Minun piti vain olla kestävä ja niin pääsin eteenpäin askel askeleelta.
Täytyy antaa sydämensä Jumalalle.
Sen hän haluaa. Poikani, tyttäreni, anna minulle sydämesi. Hän haluaa sydämesi.
Sen jälkeen, kun itse tein sen, elämästäni on tullut
rikas, mielenkiintoinen
Voin iloita tulevaisuudesta.